Viime kerta meni lopulta pentujen imeytymiseen eli ne tiineyden loppuvaiheessa katostivat.
Syitä voi olla monia joten vaikea arvailla mistä johtui.
Vaikka pettymys oli suuri, kun jo ehdittiin iloita tulevista pennuista. Lopulta kävi niin, että alkuperäinen uros jolla meinasin astuttaa uudelleen piti vaihtaa.
Keväällä kävimme tutustumassa Apeen ja päädyimme käyttään sitä seuraavaan astutukseen.
Jotenkin olin nyt ylivarovainen odotusten kanssa. Mietin, että nyt Diiva tietysti panttaa juoksujaan ikuisuuden tai sitten ainakaan astutksesta ei tule yhtään mitään, kun uroskin on ensikertalainen.
Kaikista pessimistä ajatuksistani huolimatta juoksut tuli vain pari viikkoa odotettua myöhemmin. Tai oikeastaan viikon, nimittäin nyt tuntuu siltä etten huomannut juoksun alkua. Diiva ei tiputa alkuvaiheessakaan paljoa ja sen juoksuja joutuu oikeasti kyttäämään.
Kun juoksut alkoivat, uskalsin soittaa Apen omistajalle ja hän vei Apen vielä kilppari- ja haimatesteihin, kun edellisistä olisi tullut juuri vuosi täyteen ja haimaa ei oltu aiemmin otettukaan.
Kaikki eteni lopulta tosi vauhdikkaasti. Jos ei Apassi olisi alkanut lauleskella Diivan perään ei oltaisi lähdetty astutusta vielä kokeilemaan, mutta onneksi uskoin koiran vaistoon ja lähdimme matkaan. Ensimmäinen astutus kävi nopeammin, mitä olen koskaan nähnyt. Ape kyllä tiesi ensikertalaiseksi urokseksi hyvin tarkkaan miten homma hoidetaan.
Kävimme vielä toisen kerran astutusreissulla. Sillon Apassi oli hiljentynyt ja Apekin oli samaa mieltä siitä, että tärppipäivät meni jo:D
Ensin pelkäsin, että olimme liian aikaiseen liikkeellä ja toisen yrityksen jälkeen alkoi mietityttää etti vaan oltu myöhässä. No, sellaista hermoja raastavaa tämä touhu on. Nyt ei auta kuin odottaa ja toivoa tulosta.
Syitä voi olla monia joten vaikea arvailla mistä johtui.
Vaikka pettymys oli suuri, kun jo ehdittiin iloita tulevista pennuista. Lopulta kävi niin, että alkuperäinen uros jolla meinasin astuttaa uudelleen piti vaihtaa.
Keväällä kävimme tutustumassa Apeen ja päädyimme käyttään sitä seuraavaan astutukseen.
Jotenkin olin nyt ylivarovainen odotusten kanssa. Mietin, että nyt Diiva tietysti panttaa juoksujaan ikuisuuden tai sitten ainakaan astutksesta ei tule yhtään mitään, kun uroskin on ensikertalainen.
Kaikista pessimistä ajatuksistani huolimatta juoksut tuli vain pari viikkoa odotettua myöhemmin. Tai oikeastaan viikon, nimittäin nyt tuntuu siltä etten huomannut juoksun alkua. Diiva ei tiputa alkuvaiheessakaan paljoa ja sen juoksuja joutuu oikeasti kyttäämään.
Kun juoksut alkoivat, uskalsin soittaa Apen omistajalle ja hän vei Apen vielä kilppari- ja haimatesteihin, kun edellisistä olisi tullut juuri vuosi täyteen ja haimaa ei oltu aiemmin otettukaan.
Kaikki eteni lopulta tosi vauhdikkaasti. Jos ei Apassi olisi alkanut lauleskella Diivan perään ei oltaisi lähdetty astutusta vielä kokeilemaan, mutta onneksi uskoin koiran vaistoon ja lähdimme matkaan. Ensimmäinen astutus kävi nopeammin, mitä olen koskaan nähnyt. Ape kyllä tiesi ensikertalaiseksi urokseksi hyvin tarkkaan miten homma hoidetaan.
Kävimme vielä toisen kerran astutusreissulla. Sillon Apassi oli hiljentynyt ja Apekin oli samaa mieltä siitä, että tärppipäivät meni jo:D
Ensin pelkäsin, että olimme liian aikaiseen liikkeellä ja toisen yrityksen jälkeen alkoi mietityttää etti vaan oltu myöhässä. No, sellaista hermoja raastavaa tämä touhu on. Nyt ei auta kuin odottaa ja toivoa tulosta.
RSS Feed