Diiva kävi viime viikolla ultrassa ja pentuja näkyi  5-7  karkean arvion mukaan. Määrä ei mitenkään lopullinen ole, koska kaikkia pentuja ei välttämättä näe tai saman pennun saattaa herkästi laskea kahteen kertaan. Mutta jokatapauksessa pentuja on tulossa keskikokoinen porukka. 
Eläinlääkärin kanssa juttelin tuosta edelliskerran pentujen imeytymisestä ja hän sanoi, että koska niitä oli vähän, 1 tai 2 niin herkemmin siinä käy niin että jos toiselle tulee jotain häikkää niin kummatkin menehtyy ja ihemytyy. Nyt kun pentuja on tulossa enempi niin kaikilla pennuilla ei ole niin isoa riskiä jos yhdelle jotain tulisikin. 
Monestihan noista imeytymisisitä ei edes tiedetä jos pentue on pieni eikä ultralla olla varmistettu. Yleensä oletetaan, että se oli valeraskaus. Ja isommissakaan pentueissa ei tiedetä jos yksi taikka kaksi olisikin imeytynyt koska tulevan pentueen tarkkaa määrää ei voi tietää kuin röntgenkuvasta. 

Diiva alkoikin paisua muutamassa päivässä kuin pullataikina. Se on iloinen ja ruoka maittaa. Tässä kännykällä otettu kuva viime viikonlopulta.

Tänään onkin sitten kulunut 42 vuorokautta astutuksesta ja on madotuksen aika. Apassille annetaan kanssa koska hyädytöntähän se olisi pelkään emäkoira madottaa. 

Nyt kävi niin, että Diivan pennut imeytyivät. Toisen ultran jälkeen alkoi lihoa normaalisti ja ruokahalu kasvoi. Vajaa kaksi viikkoa ennen H-hetkeä ruoka lakkasi maistumasta ja silloin en vielä ihmetellyt mahan kasvamisen loppumista. Ajattelin vaan, että kun ei syö kunnolla niin ei enään lihokkaan ja pentuja on varmaan korkeintaan kaksi. 

Röntgenkuvassa sitten todettiin, ettei mitään pentuja enään näykkään vaan ne ovat imeytyneet. Tähän saattaa olla monia syitä: infektiot, syömättämyyden aiheuttamat puutokset, alkoiden kehityksessä joku häiriö, nartun hormonihäiriö. Varmaa syytä ei kukaan voi sanoa.

Eilen olimme eurasiereiden talvipäivillä ja sielä Diivan käytös normaalista oli poikkeavaa. Se oli huomattavan kärttyinen muita koiria kohtaan. Synnytyksenhän olisi pitänyt olla viimeistään nyt käsillä ja varmaan sillä oli jotain hormoonihuuruja jotka saivat sen käyttäytymään omituisesti. 
Toisaalta aloin pelätä, että sillä on joku tulehdus kohdussa joka aiheuttaa kipuja. Täytyy nyt seurailla onko tarvetta käydä eläinlääkärillä.

Vaikka olin itsekkin kuumeessa muutaman päivän jaksoin lähteä, kun eukkujen talvipäivät oli niin lähellä. Oli hieno nähdä paljon eukkuja omistajineen. Talvi- ja kesäpäivillä tutustuu kuitenkin paremmin kuin esim. näyttelykehän laidalla. Ja aina oppii jotain uutta! 

Näillä jatketaan ja Diivaa yritetään paremmalla onnella astutella joskus myöhemmin. 

Pakko oli viedä Diiva uudelleen ultraan. Meinasin sen ilmoittaa Latviaan näyttelyyn ja luonnetestikin oli katottuna mihin voisi yrittää ilmoittaa. Diiva oli kuitenkin meidän mielestä edelleenkin niin tiineen oloinen etten uskaltanut vielä matkaa varata Latviaan. 
No, olihan siellä 1 tai 2 pentua ainakin. Me siis jäämmekin mammalomalle eikä Diivan tarvitse aloittaa laihista huomenna. 

Yritän laittaa tulevan pentueen tiedot pentuja-sivuille alkuviikosta, mutta nyt on lähdettävä illaksi töihin. 

Vaikka merkit näytti hyvältä niin ultrassa ei yhtään pentua löytynyt. Täytyy se varmaan uskoa, kun niin tarkkaan etsittiin. Diivalla kuitenkin tissit punotti ja oli sellaiset tupakantumppimaiset mitä Haikullakin aikanaan, kun pentuja odotti. Lisäksi sillä oli ruokahaluttomuutta ja sen jälkeen muuttui ahneeksi. 

No, varmaan yritetään seuraavista juoksuista uudelleen. Pitää nyt vaan miettiä josko tutkituttaisi uroksen sperman, kun Kodilla kuitenkin on jo ikää. Ja vaikka astutusajankohta minun mielestä oli oikea miettiä ottaisko varmistukseksi progenkin. 

Nyt voisi sitten jotain näyttelyäkin miettiä, vaikka Diivan turkki ei sitten taas olekkaan parhaimmillaan. Ja karvansa tiputtanut eurasier ei niin hyvältä näytä. 
Luonnetestiin ajattelin nyt kuitenkin yrittää keväällä päästä. Täällä niihin on kyllä ollut aika tunkua ja paikat menee välittömästi, kun ilmottautuminen alkaa. 

Kuvassa Diiva viikko ennen astutusta. 

Ensimmäinen blogikirjoitus ja pientä etäisyyden ottoa noihin rakenteilla oleviin kotivisuihin. Tuntuu, että ei tajua puoliakaan ja ulosantikin harvinaisen heikko, kun yrittää sanoa asioita ja niitä ei saa kirjoitettua ymmärrettävästi. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa - harjoitus tekee mestarin, olen kuullut sanottavan.

Tarkoitus siis kertoa elämästä Muscaleros koirien ja kasvattien elämästä. Niitä kasvatteja ei kylläkään  vielä ole, mutta toiveikkaana tässä elellään. 

Diiva astutettiin Kodilla juuri joulun alla. Astutus ainakin onnistui hienosti ilman sen kummempia ihmettelyjä. Eka jännitys huipussaan, että huomaanko oikeesti milloin on oikea aika. Mietin jo, otatanko varmuuden vuoksi progen mutta sitä ei tarvittu. Onhan meillä kotona tarkkanenäinen uros joka ei kummemmin hötkyile ennenkuin on tärppipäivät käsillä. Kun Apassi lakkasi syömästä mentiin seuraavana päivänä Diivan kanssa Kodin luokse. Kodi oli jo innokas ja Diivakin melkein, mutta ei ihan kuitenkaan. Sain sitten ottaa Kodin mukaani meille ja pidin koirat erillään sen aikaa kun olin iltavuorossa. Illalla päätin vielä kokeilla ja sittenhän astutus jo onnistuikin.                                                                                                                              Toisen kerran astutimme yhden välipäivän jälkeen. Ja kun sitten pidimme välipäivän ei Diiva enään innostunut Kodin lähentelystä. Kodi pääsi siten takaisin kotiinsa ja me jäimme toiveikkaina odottelemaan josko tulostakin syntyisi. 

Nyt on mennyt kolmisen viikkoa ja mitäänhän ei vielä voi varmaksi tietää. Pari ihmistä täällä ovat sitä mieltä, että Diivan kuono tuoksuu koiranpennulle ja se on muutenkin muuttunut erilaiseksi käytökseltään ja tämän perusteella Diiva odottaisi pentuja. Itse en oikein vielä uskalla edes toivoa.